Missä olet ymmärrys?
Minua surettaa todella paljon ainaiset negatiiviset kommentit mielenterveyskuntoutujista. Olemme häiriöksi tai vaaraksi muille. Teemme asioita saadaksemme huomiota. Olemme laiskoja ja saamattomia, emmekä ansaitse sympatiaa saati apua.
Kunpa useampi ihminen tietäisi, että sairastan sairautta. Sairautta, jota en itse valinnut. Sairautta, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Sairautta, jonka kanssa en halua elää, mutta minulle ei anneta vaihtoehtoja.
Kukaan ei halua sairastua, ei millään tavalla. Mielenterveyssairaus vaikuttaa minulla kaikkeen. Se vaikuttaa fyysiseen kuntooni, henkiseen jaksamiseeni, aloitekykyyni, yleisvointiini, sosiaalisiin suhteisiini, jaksamiseen työelämässä ja niin moneen muuhun asiaan. Kuka tällaista haluaisi itselleen?
Mielenterveyssairaudet ainakaan minun kohdallani eivät rakennu pelkästään ohimenevistä hetkittäisistä masennusjaksoista tai ahdistuskohtauksista. Ne vaikuttavat elämääni joka ikinen päivä. Minulle mikään arjen rutiini ei ole itsestäänselvyys. Jo aamulla sängystä nouseminen voi olla kamppailu omaa mieltä vastaan.
Minä en ole vaaraksi muille. Väittäisin olevani hyvä ystävä. Välittävä, ymmärtäväinen sekä yleisesti muut ihmiset huomioonottava. Jos minun ihmisarvoani alentaa se, että olen sairas, on tässä maailmassa jokin pahasti vialla.
Mulla on ollut jo pitkään tässä yhteiskunnassa ulkopuolinen olo. En pysty olemaan työelämässä samoin kuin jotkut. Viimeinenkin työkokeiluni päättyi loppuun palamiseen ja sairauslomaan. Yritän silti joka päivä päästä takaisin työelämään ja teen ehkä joillekin huomaamattomia askelia sitä kohti. Minulle nämä askeleet ovat kuitenkin isoja.
Toivoisin, että ihmisillä olisi sisällään halu ymmärtää muita ja aloitekykyä ottaa selvää asioista ennen tuomitsemista. Minusta välillä tuntuu, että voisin paljon paremmin, jos tämä yhteiskunta tukisi ja tulisi vastaan meitä joille asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia.
Kunpa useampi ihminen tietäisi, että sairastan sairautta. Sairautta, jota en itse valinnut. Sairautta, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Sairautta, jonka kanssa en halua elää, mutta minulle ei anneta vaihtoehtoja.
Kukaan ei halua sairastua, ei millään tavalla. Mielenterveyssairaus vaikuttaa minulla kaikkeen. Se vaikuttaa fyysiseen kuntooni, henkiseen jaksamiseeni, aloitekykyyni, yleisvointiini, sosiaalisiin suhteisiini, jaksamiseen työelämässä ja niin moneen muuhun asiaan. Kuka tällaista haluaisi itselleen?
Mielenterveyssairaudet ainakaan minun kohdallani eivät rakennu pelkästään ohimenevistä hetkittäisistä masennusjaksoista tai ahdistuskohtauksista. Ne vaikuttavat elämääni joka ikinen päivä. Minulle mikään arjen rutiini ei ole itsestäänselvyys. Jo aamulla sängystä nouseminen voi olla kamppailu omaa mieltä vastaan.
Minä en ole vaaraksi muille. Väittäisin olevani hyvä ystävä. Välittävä, ymmärtäväinen sekä yleisesti muut ihmiset huomioonottava. Jos minun ihmisarvoani alentaa se, että olen sairas, on tässä maailmassa jokin pahasti vialla.
Mulla on ollut jo pitkään tässä yhteiskunnassa ulkopuolinen olo. En pysty olemaan työelämässä samoin kuin jotkut. Viimeinenkin työkokeiluni päättyi loppuun palamiseen ja sairauslomaan. Yritän silti joka päivä päästä takaisin työelämään ja teen ehkä joillekin huomaamattomia askelia sitä kohti. Minulle nämä askeleet ovat kuitenkin isoja.
Toivoisin, että ihmisillä olisi sisällään halu ymmärtää muita ja aloitekykyä ottaa selvää asioista ennen tuomitsemista. Minusta välillä tuntuu, että voisin paljon paremmin, jos tämä yhteiskunta tukisi ja tulisi vastaan meitä joille asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia.
Juu, itsekritiikki vielä tuon päälle niin argh; olemme kai sitten sitä pohjasakkaa?!😒 Asiaa omalla kohdalla pahentaa, että olen se ns spurgu eli monipäihderiippuvaimen (vaikein ongelmani atm). Yritän ja puolittain tiedostan vielä nousevani'yhteiskuntakelpoiseksi', mutta usein kuvaamasi asenteet jopa omalta äidiltä (katkaissut välit) lyö päin kasvoja ja lujaa.. Tsemiä sinne 👍
VastaaPoistaSitä kun ei anna itselleenkään sitä rauhaa kun yhteiskunta opettaa että tällainen ihmisen kuuluu olla. Paljon voimia sulle tuleviin taisteluihin ja arvosta itseäsi nyt, ei ainoastaan huomenna. Oot tärkeä ja sulla on paljon annettavaa.
Poista