varjovisioita

Joskus on niitä päiviä, kun kaikki on harmaata ja ei jaksa elää. Niitä on ollut nyt riittämiin. Mutta nyt on hyvä päivä. Nyt on kirpeä pakkaskeli ja kaikki tuntuu sopivasti ihanalle. On murheita, mutteivat ne muserra minua. On stressiä, mutta näen sen läpi. Ihanaa! Tämän tunteen ja mielialan haluisin pitää. Tiedän kuitenkin, ettei tämä ole pysyvää. Se lähtee, mutta myös samalla varmuudella palaa takaisin. Haluaisin muistaa tämän tunteen niitä pahoina hetkinä, kun haluan luovuttaa. Siksi keksin kirjoittaa itselleni kirjeen nyt, kun olen toiveikas ja onnellinen. Tämä kirje kulkee mukanani kaikkialle. Toivottavasti luen sen silloin kun se on tarpeen. Toivottavasti se vie minut takaisin tähän päivään ja muistuttaa ettei kaikki ole menetetty. Ajattelin jakaa kirjeeni myös teille, jos joku muukin löytää siitä voimaa tai saa inspiksen kirjoittaa tällaisen itselleen. Pitäkää itsestänne huolta. Minulle   Tiedän ettei aina tunnu hyvälle tai edes siltä että selviät. Muista kuitenkin tä