Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Missä olet ymmärrys?

Minua surettaa todella paljon ainaiset negatiiviset kommentit mielenterveyskuntoutujista. Olemme häiriöksi tai vaaraksi muille. Teemme asioita saadaksemme huomiota. Olemme laiskoja ja saamattomia, emmekä ansaitse sympatiaa saati apua. Kunpa useampi ihminen tietäisi, että sairastan sairautta. Sairautta, jota en itse valinnut. Sairautta, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Sairautta, jonka kanssa en halua elää, mutta minulle ei anneta vaihtoehtoja. Kukaan ei halua sairastua, ei millään tavalla. Mielenterveyssairaus vaikuttaa minulla kaikkeen. Se vaikuttaa fyysiseen kuntooni, henkiseen jaksamiseeni, aloitekykyyni, yleisvointiini, sosiaalisiin suhteisiini, jaksamiseen työelämässä ja niin moneen muuhun asiaan. Kuka tällaista haluaisi itselleen? Mielenterveyssairaudet ainakaan minun kohdallani eivät rakennu pelkästään ohimenevistä hetkittäisistä masennusjaksoista tai ahdistuskohtauksista. Ne vaikuttavat elämääni joka ikinen päivä. Minulle mikään arjen rutiini ei ole itsestäänselvyy