varjovisioita

Yksi stressaavimmista asioista mun elämässä tällä hetkellä on taloudellinen tilanne. Tähän liittyy niin monta seikkaa, jotka aiheuttaa ahdistusta, stressiä ja uupumusta. Tämä on minulle arka aihe, mutta ajattelin nyt avata suuni. Tämän yhteiskunnan tavoite on saada meistä työkykyisiä, palkkaa nostavia ja itsenäisesti pärjääviä ihmisiä. Mikä hieno tavoite sinänsä, mutta entäs jos en vain yksinkertainen ole työkykyinen. Tai pystyisin tekemään muutaman päivän viikossa töitä, mutten sen enempää. Siihen tämä jäykkä järjestelmä ei taivukaan niin helposti. Kaiken tämän myllerryksen keskellä joudun pärjäämään pienellä rahalla kuukausi toisensa jälkeen. Kun taloudellinen tilanteeni on vaikea, en voi ostaa tarpeellisiakaan asioita. Jos ostan ns. ylimääräistä, kuten vaatteita, on ruuasta tingittävä. Jos jokin menee rikki, ei ole varaa ostaa noin vain uutta tilalle. Ja tää ylimääräisten kulujen pelko, että joku loppuu tai rikkoutuu, on yksi osa tätä stressiä. Kun olen köyhä, ei ole varaa val

Mielialani alkaa olla taas syksyn syventyessä parempi. Kesän masennuksen pahimmista kuopista on noustu ja arkeen kuuluu muutakin kuin sängyssä makoilua. Masennuksen loppu on hiipuva, niin kuin alkukin. Se ei minulla lopu kuin seinään. Huomaan pikkuhiljaa pystyväni asioihin, jaksavani valvoa päivät. Huomaan, että ihmisten kanssa on ihan mukavaa olla. Mutta huomaan myös, että asioiden palautuminen kestää ja vaatii töitä.  Masennus ravistelee elämää monelta kantilta. Masennuksen aina itsetunto laskee -100 pisteeseen. Masennuksen jälkeen on tehtävä töitä, että tämä itseluottamus ja itsensä arvostus palaa takaisin. Varsinkin kun taustalla on epävakaa persoonallisuus, joka syöttää huonouden ajatuksia päähän 24/7. On vaikea uskoa, että itsestään voi pitää kun on kuukausi sitten sattuttanut itseään sen takia, että on vaan niin arvoton.  Masentunut ihminen usein vetäytyy sosiaalisista suhteista. Joskus välejä joutuu korjailemaan ja elvyttämään tämän tauon jälkeen. Joskus ihmissuhteet l