Tekstit

Uutta tekstiä yhteisöblogissa

Pieni ilmoitusluontoinen asia. Viime viikolla starttasi uusi yhteisöblogi nimeltään Mielen Mainingeista. Viime viikolla olivat kaikkien kirjoittajien esittelyt ja tällä, viikolla 11 aiheena on kumppanuus. Minun tekstini julkaistaan aina torstaisin ainakin näin alkuun, mutta käy ihmeessä lukemassa myös muiden tekstejä.

Blogia kirjoittavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä skitsoaffektiivista häiriötä sairastavat ihmiset. Blogi keskittyy mielenterveyttä edistävään ja tukevaan tapaan toimia. Alhaalla linkit minun tähän mennessä julkaistuihin teksteihin sekä blogin linkki. Tämä linkki löytyy jatkossa myös tämän Varjovisioita blogin sivupalkista. Kommentointi kirjoituksiin on enemmän kuin sallittavaa.

Tämä blogi ei ole kuitenkaan kuollut. Uutta päivitystä tulossa kyllä tännekin, mutta yhteisöblogi tällä hetkellä päivittyy aktiivisemmin. 
https://mielenmainingeista.home.blog/
https://mielenmainingeista.home.blog/2019/03/07/viela-matkalla/
https://mielenmainingeista.home.blog/2019/03/14/kan…

Masennuksen ennaltaehkäisy

Kuva
Muutama päivä sitten vietettiin kansallista masennuksen vastaista päivää ja se sai mut miettimään mitä minä teen omassa arjessani ehkäistäkseni masennusta. Elämä on siitä ihanaa ja kamalaa, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Joskus se masennus vaan hiipii kuvioihin, vaikka mitä tekisi. Mutta kyllä minä haluaisin uskoa, että omilla valinnoillakin on joskus edes jotain tekemistä asian kanssa.

Armollisuus itseään kohtaan on haastavaa, mutta niin tärkeää. Joskus on tärkeää, antaa itselleen rauha hengähtää ja hidastaa tahtia. Olen polttanut itseni loppuun. Siitä oppii sen, että antaa itselleen tilaa voida hyvin ja aikaa parantua. Ihme juttu, että se aina pitää oppia kantapään kautta. Mutta olen huomannut sen, että kun antaa itselleen luvan lepoon ja mielenrauhaan niin jaksaa paljon paremmin. Itsensä pakottaminen ja asioista stressaaminen ei ainakaan minulla johda muuhun kuin romahtamiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että itseään ei haastaisi uusiin juttuihin tai kannustaisi ottamaan hark…

Tilannekatsaus

Kuva
En ole pitkään aikaan kirjoittanut ja jokunen teistä saattaa miettiä mitä minulle kuuluu. Instagramin puolella olen kyllä ollut aika aktiivinen joistain asioista, mutta ajattelin nyt tännekin kirjoittaa kuulumisia yleisesti.

Kävin tänään sanomassa kiitoksen sanat ja heipat ihanille työkokeilupaikan työntekijöille. Aloitin siis syyskuussa työkokeilun, jonka oli tarkoitus jatkua helmikuun alkuun. Alku sujui hyvin, eikä poissaoloja ollut. Viihdyin paikassa todella hyvin. Marraskuun alussa selkäni meni niin kipeäksi, etten kyennyt enää töihin ja tällä tiellä ollaan edelleen. Päätettiin suosiolla jättää työkokeilu tältä erää tähän ja katsotaan tilannetta myöhemmin uudelleen.

Psyykkisesti olen voinut viimeisten kuukausien aikana todella vaihtelevasti. Välillä olen täynnä intoa ja toivoa ja toisina päivinä taas en meinaa päästä edes ylös sängystä. Kipu on ollut suurin masennuksen lähde viime kuukausina ja sen kanssa painiminen on vienyt suuren osan voimavaroistani.

Mutta ne innon ja toivon he…

Maailman mielenterveyspäivä

Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää. Mielenterveys koskettaa meitä kaikkia, vaikka monet kiinnittävät siihen huomiota vasta sen horjuessa. Mielenterveys on arkisia tekoja ja ajatuksia. Se on käyttäytymismalleja ja mielikuvia.

Mielenterveys on asia, mihin pystymme vaikuttamaan. On yksilöllistä mikä edistää mielenterveyttämme. Itse olen huomannut, että ne ovat myös niitä pieniä asioita arjessa. Kuten tiskatut tiskit, puhtaat lakanat, onnistunut meikki, positiivinen kommentti tai vaikka mukava kohtaaminen. Näistä pienistä asioista koostuu minulle arjen mielenterveys.

On paljon itsestään selvyyksiä, joiden olemassa oloa ei huomaa. Ei huomaa ennen kuin tulee ongelmia. Uni oli minulle tällainen. Siinä vaiheessa kun olet nukkunut viikon aikana 6 tuntia yhteensä, alkaa unen merkitys elämässä korostumaan ja hyviä yöunia arvostamaan. Onkin siis minulle tärkeää huolehtia myös itsestään selvistä asioita, kuten syömisestä, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja tuosta nukkumisesta.

Kaikkia el…

Mielenterveys ja köyhyys

Kuva
Yksi stressaavimmista asioista mun elämässä tällä hetkellä on taloudellinen tilanne. Tähän liittyy niin monta seikkaa, jotka aiheuttaa ahdistusta, stressiä ja uupumusta. Tämä on minulle arka aihe, mutta ajattelin nyt avata suuni.

Tämän yhteiskunnan tavoite on saada meistä työkykyisiä, palkkaa nostavia ja itsenäisesti pärjääviä ihmisiä. Mikä hieno tavoite sinänsä, mutta entäs jos en vain yksinkertainen ole työkykyinen. Tai pystyisin tekemään muutaman päivän viikossa töitä, mutten sen enempää. Siihen tämä jäykkä järjestelmä ei taivukaan niin helposti. Kaiken tämän myllerryksen keskellä joudun pärjäämään pienellä rahalla kuukausi toisensa jälkeen.

Kun taloudellinen tilanteeni on vaikea, en voi ostaa tarpeellisiakaan asioita. Jos ostan ns. ylimääräistä, kuten vaatteita, on ruuasta tingittävä. Jos jokin menee rikki, ei ole varaa ostaa noin vain uutta tilalle. Ja tää ylimääräisten kulujen pelko, että joku loppuu tai rikkoutuu, on yksi osa tätä stressiä.

Kun olen köyhä, ei ole varaa valita. …

Masennus jättää jäljen

Kuva
Mielialani alkaa olla taas syksyn syventyessä parempi. Kesän masennuksen pahimmista kuopista on noustu ja arkeen kuuluu muutakin kuin sängyssä makoilua. Masennuksen loppu on hiipuva, niin kuin alkukin. Se ei minulla lopu kuin seinään. Huomaan pikkuhiljaa pystyväni asioihin, jaksavani valvoa päivät. Huomaan, että ihmisten kanssa on ihan mukavaa olla. Mutta huomaan myös, että asioiden palautuminen kestää ja vaatii töitä. 
Masennus ravistelee elämää monelta kantilta. Masennuksen aina itsetunto laskee -100 pisteeseen. Masennuksen jälkeen on tehtävä töitä, että tämä itseluottamus ja itsensä arvostus palaa takaisin. Varsinkin kun taustalla on epävakaa persoonallisuus, joka syöttää huonouden ajatuksia päähän 24/7. On vaikea uskoa, että itsestään voi pitää kun on kuukausi sitten sattuttanut itseään sen takia, että on vaan niin arvoton. 
Masentunut ihminen usein vetäytyy sosiaalisista suhteista. Joskus välejä joutuu korjailemaan ja elvyttämään tämän tauon jälkeen. Joskus ihmissuhteet loppuvat…

Viha itseäni kohtaan

Syksy on alkanut ja voin taas huokaista helpotuksesta, että selvisin keväästä ja kesästä. Nyt on aika aloittaa uutta ja nautiskella pimenevistä illoista teekupin ja kynttilöiden kanssa. Syksy on aina ollut mulle tärkeä vuodenaika. Se merkkaa mulle uuden alkua ja kaiken turhan taakse jättämistä.

Tällä kertaa ajattelin yrittää irrottautua vihasta itseäni kohtaan. Epäilen joka päivä, että läheiseni vihaavat minua. Se saa aikaan tuhoisan kierteen joka pahimmillaan johtaa itsensä satuttamiseen. Tunnistan kuitenkin, että tämä tunne on pääni sisäinen. Siinä tunnemyrskyssä on vain vaikea kuunnella järkipuhetta. Olen tavoittanut epävarmuuden johtuvan siitä, etten minä oikeasti ole tyytyväinen itseeni ja elämääni.

Mietin miten paljon mukavampaa elämä olisi, jos en ruoskisi itseäni jokaisesta virheestä ja epäonnistumisesta. Tai miten ihanaa olisi, etten heijastaisi vihaa ihmissuhteisiini. Osaan usein niellä pahan oloni ja suuttumukseni muita kohtaan, mutta nämä kiukunpurkaukset ovat viikottaisia…