Päivä kaksisuuntaisuudelle

Tänään on aika lisätä tietoisuutta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja poistaa sen ympärillä olevaa sosiaalista stigmaa. On siis WBD eli World Bipolar Day. Tämä on mulle merkityksellinen päivä, koska tiedon jakaminen on tärkeää ja usein ennakkoluulot johtuvat tietämättömyydestä.


Tänä vuonna pyysin ihmisiä kertomaan minulle miten he kokevat kaksisuuntaisuuden ja mitä he haluavat sanoa ihmisille sairaudestaan. Tämän päivän sanomani onkin, että olemme kaikki yksilöitä yhteisestä sairaudestamme huolimatta.

"Meistä ei voi lukea pelkästään kirjoista, kaikki ollaan erilaisia ja tasoja erilaisia, kirjoissa luokitellaan aikalailla kaikki samaan kasaan eikä teksteissä koskaan lue mitä todellisuus on pahimpina aikoina ja manian huipussa."

-Riikka

Sairauden kanssa taistelu ei ole vain oireiden kanssa painimista. Osalle on työn takana hyväksyä sairaus itsessään. Moni menettää sairastuessaan. Menettää jotain itsessään, läheisen ihmisen tai vaikka mahdollisuuden työelämään. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön seuraukset voivat upota syvälle omaan elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Haittana ei ole ainoastaan masennus- ja maniakaudet, vaan myös niistä tulevat seuraukset.

"Alku hankaluuksien jälkeen kun hyväksyin taudin niin opin elämään sen kanssa. Samoten oppi ihmiset minun ympärillä elämään minun kanssa.Koen bipon välillä todella raskaana kun ei vaan jaksais elää, mutta suurimman osan ajasta tän taudin kaa on ihan mukiin menevää ja en haluaisi olla ns. Normaali.Ja tautia tuntemattomille haluisin sanoa; että tää ei tartu ja en mie pure eli älä turhaan pelkää jos jollain on bipo kun se voi oikeesti olla maailman paras tyyppi dg:stä huolimatta."

-Outi

"Koen kaksisuuntaisen siten kuin olisin pahimpina aikoina olen kuin joku luonnonvoima, kuin hyökyaalto joka syö altaan talot ja maat, tuhoaa hetkessä elämät. Manian aiheuttamat sotkut ovat pilanneet elämäni ja monen lähellä olevan elämän. Minulla on vielä pitkä tie että hyväksyn itseni ja tämän sairauden. Ulospäin kaksisuuntainen ei välttämättä näy, mutta ihmisen sisässä voi olla tuo hyökyaalto nousemassa."

-Heta

Joillain yksi kaksisuuntaisuuden piirteistä on elämän arvaamattomuus. On vaikea ennakoida millä tuulella herää ja pääseekö sängystä ylös aamuisin. Varsinkin pitkäkantoisten päätösten teko on haastavaa. On vaikea tietää missä on vuoden päästä, saati mitä on joutunut käymään läpi päästäkseen sinne asti. 

"Kaksisuuntainen tuntuu kuin eläisi vuoristoradalla, liian alas ja liian ylös. Tuottaa paljon tuskaa. Minua pidetään mielenkiintoisena ihmisenä mutta olen kaikkea muuta. Ikinä ei voi sopia mitään, kun ei tiedä, millaisena herää. Ilman lääkkeitä ei tule toimeen, ja lääkkeiden vaikutuksen alla ei tiedä, kuka oikeasti on. Sairaus ei näy päälle ja peitän sen iloisella naamalla ja muita auttamalla. Mutta yksin itken usein. Kukaan ei näe tuskaani. Olen ulosottoon menossa, en voi hillitä ostohaluani. En siis ole rikas, vaan elän yli varojeni. Rakkaat ihmiset, antakaa kaikkien kukkien kukkia juuri sellaisina kuin ovat. En valinnut sairautta, se valitsi minut!"

-Anne

Jokaisella meistä on oma elämän tarinamme ja oma polkumme kuljettavana. Nämä asiat tekevät meistä sitä mitä olemme, eivätkä diagnoosit. Minä en haluaisi lokeroitua yhteen lokeroon, vaan toivoisin että minutkin huomioitaisiin yksilönä jolla on omat heikkoutensa sekä vahvuutensa. 

"Miun elämää sairauden kanssa parhaiten kuvaa roskapussin lento tuulessa. Kauniin kevättuulen mukana on ihana leijua, mutta puuskan sattuessa meno on nopeaa ja lento lyhyttä. Välillä ei tuule lainkaan, tai sitä jää jumiin roskakoriin. Ydin on kuitenkin siinä, ettei voi koskaan tietää, joska puuska yltyy." 

-Laura