Ahdistus

Se tunne kun rintaa puristaa, henki ei kulje ja jokainen ajatus murskaa. Jokainen ajatus nivoutuu yhteen mustaan solmuun, johon ei saa tolkkua. Päässä pyörii sana "rauhoitu", muttei se rekisteröidy. Hengitän. Keskityn. Ei onnistu.

Yritän saada selvää mitä ajattelen. Kaiken värittää pakokauhu ja paniikki joka pahenee hetki hetkeltä. Ota nyt jostain kiinni ja selvitä tämä sotku. En saa otetta mistään. Kaikki tuntuu pahalle. Kaikki on huonosti. Kaikkialla on pahaa.

Hengittäminen on entistä vaikeampaa. Tajuan, se on paniikkikohtaus. Kuolen! Minä kuolen! Siltä se ainakin tuntuu. "Rauhoitu, hengitä", sanon itselleni. Suljen silmät ja käperryn peiton alle. Kuluu ikuisuus. Ja toinen ikuisuus.

Hengitys alkaa tasaantua. Saatan selvitä. Ajatukset ovat edelleen epätoivoisia. Miten tästä selvitään? Tuijotan seinää ja yritän keskittyä johonkin hyvään. Epäilys värittää ne hyvätkin asiat. Entä jos mikään ei ole niinkuin ajattelin? Entä jos kaikki tulee sortumaan? En saa taaskaan henkeä. Taas se alkaa. "Rauhoitu, hengitä."