Muutos

Elämässäni on ollut paljon muutoksia: läheisten poismenoja, muuttoja, parisuhteita, avoeroja, lemmikin hankkimisia ja niiden menehtymisiä, koulujen aloituksia, valmistumisia, uusi työpaikkoja ja uusi ihmisiä elämässä. Usein minusta tuntuu, etten ole koskaan aloillani. Väsyn usein jatkuviin elämänmuutoksiin. Välillä ainoa asia mitä kaipaan on tasainen elämä.

Olen aina pelännyt muutoksia. Olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Uuden tuoma epävarmuus pelottaa minua. Vaikka muutokset ovat usein mahdollisuus, pelkään epäonnistuvani. Epäonnistumiset lannistavat ja leimaavat kaiken sen missä olen koskaan ollut hyvä.

Uuteen sopeutuminen vaatii minulta aikaa. Varsinkin kun puhutaan suurista muutoksista. Kai se on ihan normaalia, ettei aina ole valmis uuteen. Varsinkaan, kun elämä on ollut hullua vuoristorataa kohta 28 vuotta.

Muutokset vievät aina eteenpäin. Vaikka muutos olisi ei toivottu, se silti työntää minua tulevaan. Joskus se kuitenkin tuntuu kuin peruuttaisi saavutuksissaan taaksepäin. Mutta jos tarkemmin mietin, ei esimerkiksi epäonnistunut parisuhde ole takapakkia. Miksi ajattelen elämääni epäonnistumisten sarjana, vaikka jokaisen muutoksen jälkeen olen kasvanut, oppinut ja selvinnyt.

Sanon aina, että uskon kohtaloon. Uskonko todella, jos kyseenalaistan elämäni kulkua ja kiroan "epäonnistumisiani". Kaikella on tarkoitus, mutta on toinen asia milloin itse tarkoituksen ymmärtää. Joskus usko horjuu. Tulee kuitenkin tiedostaa se, että olen tässä. Selvinnyt ja onnellinen.

Ota minusta kiinni

Sano, älä pelkää

Purista kättäni kovempaa

Kerro, kaikki järjestyy

Näytä minulle tie

Varoita, missä horjahdan

Vala minuun uskoa

Vanno, kaikella on tarkoitus

Siinä minä kuljen 

Vailla tarkoitusta

jonka minulle lupasit

Mutta luotan

koska vannoit

ja annoit sanasi