Luottamus

Auringon pilkahduksia harmauden keskellä. Säässä ja mielessä. Uusi lääke ei päästä helpolla. Ei ruokahalua, huimaa ja huono olo. Pitää jaksaa toivoa ja luottaa, että oireet menevät ohi ja lääke toimii.

Luottaminen on muutenkin aika iso osa mun elämää. Pitää luottaa läheisiin, kumppaniin, itseensä ja elämään. Pitää luottaa, että kaiken jaksaa kantaa ja kaikesta selviää. Jos ei yksin niin muiden avulla. Pitää luottaa siihen, että tiedät itse mikä on sinulle parhaaksi. Toisaalta on luotettava muiden arvioon voinnistasi ja ottaa neuvoja vastaan.

Haluan luottaa, että elämä on kestävää. Haluan luottaa, että ihmissuhteeni ovat vakaita ja pitkäkestoisia. Haluan luottaa, että asiat järjestyvät, vaikkei siltä aina vaikuta. Luottoni horjuu välillä. Kaatuukin. Silloin ei jaksa luottaa, eikä toivoa. Onneksi mulla on ollut läheisiä, jotka luottaa puolestani. Pikkuhiljaa luotto on palannut omaankin mieleen ja pahimmista on selvitty.

Joskus luottaminen itseensä vaatii vaikeita päätöksiä. Milloin luopua ja jatkaa matkaa ja milloin jäädä ja yrittää. Milloin itsepäisesti mennä omaa polkua ja milloin mukautua muiden tahtomalle tielle. Itsetutkiskelu on aina välillä tarpeen. Varsinkin näitä päätöksiä tehdessä.

Luotan itseeni. Olen vahva. Luotan läheisiini. He tuntevat minut. Luotan elämään. Kaikki järjestyy kyllä. Voi olla, että luottamukseni murtuu vielä. Onneksi osaan koota sen takaisin pienistäkin palasista.