Masennus jättää jäljen

Mielialani alkaa olla taas syksyn syventyessä parempi. Kesän masennuksen pahimmista kuopista on noustu ja arkeen kuuluu muutakin kuin sängyssä makoilua. Masennuksen loppu on hiipuva, niin kuin alkukin. Se ei minulla lopu kuin seinään. Huomaan pikkuhiljaa pystyväni asioihin, jaksavani valvoa päivät. Huomaan, että ihmisten kanssa on ihan mukavaa olla. Mutta huomaan myös, että asioiden palautuminen kestää ja vaatii töitä. 

Masennus ravistelee elämää monelta kantilta. Masennuksen aina itsetunto laskee -100 pisteeseen. Masennuksen jälkeen on tehtävä töitä, että tämä itseluottamus ja itsensä arvostus palaa takaisin. Varsinkin kun taustalla on epävakaa persoonallisuus, joka syöttää huonouden ajatuksia päähän 24/7. On vaikea uskoa, että itsestään voi pitää kun on kuukausi sitten sattuttanut itseään sen takia, että on vaan niin arvoton. 

Masentunut ihminen usein vetäytyy sosiaalisista suhteista. Joskus välejä joutuu korjailemaan ja elvyttämään tämän tauon jälkeen. Joskus ihmissuhteet loppuvat kokonaan, koska ne eivät kestä epävarmuutta ja avuttomuutta mitä masennus tuo mukanaan. Muiden voi olla vaikea ymmärtää tätä hiljaiseloa masennuksen aikana, mutta se on myös itselle vaikeaa palata ihmissuhteisiin masennuksen jälkeen. Tuntuu, että on ollut huono ystävä ja ettei ansaitse palata takaisin. 

Masennuksen aikana on raskasta hoitaa itseään sekä tarvittavia asioita. Ihan perustarpeet kuten syöminen, nukkuminen ja hygienia ovat voineet olla laiminlyötyinä pitkiäkin aikoja. On vaikea päästä takaisin säännölliseen arkirytmiin. Vaatii töitä ja suunnittelua sekä kärsivällisyyttä, että pääsee kiinni arkeen. Laskut, lääkärikäynnit ja muut hoidettavat asiat olivat itsellä rästissä. Kun voi paremmin, nämä asiat iskevät kuin seinä vasten kasvoja. Kaikki pitäisi hoitaa ja mahdollisimman pian samalla kun toivut ja yrität päästä elämään kiinni. Joskus nämä asiat jättävät jälkensä esimerkiksi luottotietoihin.

On siis monenlaisia asioita mitkä voivat vaikuttaa elämään masennnuksen jälkeenkin. Tässä niistä vain osa.Masennus jättää aina jälkensä. Ne jälket ovat pitkissä kantimissa. Pitäisi koettaa muistaa, että vaikka ihminen ei olekaan enää vakavan masennuksen syövereissä, saattaa hän silti tehdä tärkeää parannustyötä. Silloin hän tarvitsee tukea, aikaa ja ymmärrystä. Asiat eivät tapahdu hetkessä ja onkin tärkeää muistaa kuntoutujana olla itselleen armollinen. 

Minä olen tällä hetkellä siinä niin tärkeässä kuntoutusvaiheessa. Masennus on ainakin hetkellisesti takana päin, mutta töitä on silti edessä. Huokaisen helpotuksesta ja toiveikkain mielin otan askeleita kohti parempaa huomista. Päivä kerrallaan.