Viha itseäni kohtaan
Syksy on alkanut ja voin taas huokaista helpotuksesta, että selvisin keväästä ja kesästä. Nyt on aika aloittaa uutta ja nautiskella pimenevistä illoista teekupin ja kynttilöiden kanssa. Syksy on aina ollut mulle tärkeä vuodenaika. Se merkkaa mulle uuden alkua ja kaiken turhan taakse jättämistä. Tällä kertaa ajattelin yrittää irrottautua vihasta itseäni kohtaan. Epäilen joka päivä, että läheiseni vihaavat minua. Se saa aikaan tuhoisan kierteen joka pahimmillaan johtaa itsensä satuttamiseen. Tunnistan kuitenkin, että tämä tunne on pääni sisäinen. Siinä tunnemyrskyssä on vain vaikea kuunnella järkipuhetta. Olen tavoittanut epävarmuuden johtuvan siitä, etten minä oikeasti ole tyytyväinen itseeni ja elämääni. Mietin miten paljon mukavampaa elämä olisi, jos en ruoskisi itseäni jokaisesta virheestä ja epäonnistumisesta. Tai miten ihanaa olisi, etten heijastaisi vihaa ihmissuhteisiini. Osaan usein niellä pahan oloni ja suuttumukseni muita kohtaan, mutta nämä kiukunpurkaukset ovat viikottai