Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Vaikea psykoottinen masennus

Sen tuomion sain lääkäriltä. Pohjalla ollaan. Taas kerran. Noustako pitäisi? Ei jaksa. Olen kyllästynyt sairastamiseen ja voimaan pahoin. Haluaisin vain luovuttaa. Onko se vaihtoehto? Olen todella ärtynyt. Tiuskin ihmisille. Suututtaa. Suututtaa niin paljon. Olen raivona kaikille ja kaikelle. Oma hengityksen äänikin saa minut huutamaan. Mitä tämä on? Nytkö sekosin? Tuntuu etten ole oma itseni.  Kun ei suututa niin surettaa. Todella paljon. Kaikki tuntuu mahdottomalta. Elämä tuntuu mahdottomalta. Uppoan. Eikä kukaan pysty auttamaan. Vaikea sanoittaa näitä asioita. Toistan samaa: paha olla. On vain niin paha olla.  Olen käynyt viikon sisällä kolme kertaa päivystyksessä ja nyt viimein eilen pääsin psykiatrisella osastolle. Täällä on parempi. Turvallisempi. Vaikka turhauttaa minkä taistelun takana se aina on, että saa apua. Pitäisi jaksaa pitää puoliaan, muttei ole voimia.  Tuntuu että olen huono tässäkin. Tekstistäni ei saa selvää. Kaikki on vaikeaa. Paha olla.  

Lääkkeet

Paha olla. Nostettiin lääkkeiden annostuksia. "Kaiken pahan alku nuo lääkkeet." Kuulen usein. Itselleni ne ainakin ovat olleet sen kaiken pahan loppu. Voin melko varmasti sanoa, etten olisi tässä ilman lääkkeitä. En kuitenkaan anna niille kaikkea kunniaa. Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että voisin hyvin. Se on minulle selvää, että oman hyvinvoinnin eteen tulee tehdä töitä. Meidän jokaisen täytyy. En voi piiloutua sairauksieni taakse ja käyttää lääkkeitä ainoana apuna. Näen lääkkeet lähinnä tukiverkkona, joka auttaa sen pahimman yli ja hioo terävimmät kulmat nousuista ja laskuista. Lääkkeet eivät ole minulle siis ainoa apu, mutta tärkeä sellainen kuitenkin. Olen myös menettänyt paljon lääkkeiden takia. Painoni on noussut, keskittymiskykyni huonontunut, käteni vapisevat ajoittain ja tuntuu että asioiden muistaminen on vaikeaa. Sanon kuitenkin aina, että täytyy punnita kumpi on pienempi paha. Se, että syön lääkkeitä näiden sivuoireiden kanssa vai se, että vietän elämä