Viha itseäni kohtaan

Syksy on alkanut ja voin taas huokaista helpotuksesta, että selvisin keväästä ja kesästä. Nyt on aika aloittaa uutta ja nautiskella pimenevistä illoista teekupin ja kynttilöiden kanssa. Syksy on aina ollut mulle tärkeä vuodenaika. Se merkkaa mulle uuden alkua ja kaiken turhan taakse jättämistä.

Tällä kertaa ajattelin yrittää irrottautua vihasta itseäni kohtaan. Epäilen joka päivä, että läheiseni vihaavat minua. Se saa aikaan tuhoisan kierteen joka pahimmillaan johtaa itsensä satuttamiseen. Tunnistan kuitenkin, että tämä tunne on pääni sisäinen. Siinä tunnemyrskyssä on vain vaikea kuunnella järkipuhetta. Olen tavoittanut epävarmuuden johtuvan siitä, etten minä oikeasti ole tyytyväinen itseeni ja elämääni.

Mietin miten paljon mukavampaa elämä olisi, jos en ruoskisi itseäni jokaisesta virheestä ja epäonnistumisesta. Tai miten ihanaa olisi, etten heijastaisi vihaa ihmissuhteisiini. Osaan usein niellä pahan oloni ja suuttumukseni muita kohtaan, mutta nämä kiukunpurkaukset ovat viikottaisia. Olen kyllästynyt käymään sitä ainaista väittelyä pääni sisällä: vihaavatko muut minua vai tekeekö mieleni taas temppuja. Yleensä päädyn viimeiseen vaihtoehtoon, mutta sinne pääseminen vaatii suuresti töitä.

Olisin varmasti onnellisempi, jos ajattelisin lähtökohtaisesti että ihmiset haluavat minulle hyvää. Viha itseäni kohtaan maalaa kaiken ympärilläni mustaksi. En osaa kuvitella, että joku voisi arvostaa minua tällaisena kuin olen. En vain itse pysty siihen, miksi kukaan muukaan pystyisi.

Masennus painaa mieltä, mikä osittain vaikuttaa siihen miten ajattelen itsestäni. Vaihtoehtoinani on jäädä itseinhon syviin vesiin tai yrittää päästä edes hieman lähemmäksi rantaa. Päätän tänään tehdä asioita edistääkseni hyvinvointiani. Tulee varmasti päiviä, jolloin kaikki tämä unohtuu hetkellisesti. Yritän kuitenkin muistaa, ettei työ ole hukkaan heitettyä ja jonain päivänä huomaan voivani paremmin.

Tämä on siis uuden alkuni tavoite. Pitää itsestäni hieman enemmän. Päivittelen tänne blogiin ja Instagramiin miten tavoitteeni etenee. Ensimmäinen askel on varmastikin ymmärtää, etten ole epäonnistunut ihmisenä. Olen selvinnyt tänne saakka monista haasteista huolimatta. Se on aika hienoa.



Viha

Se piileskelee mielen takana
Syöttää valheita
joita todeksi luodaan
Omalla toiminnalla vahvistetaan
aluksi haurasta kuvaa

Vahvemmaksi muuttuessaan
saa kaiken järjen katoamaan
Armon unohtamaan
ja katkeruuden kasvamaan

Se peittää alleen toivon
ja väsyneen onnen 
Katkeruudellaan kaataa hyvän
jota vahvaksi luultiin

Kommentit