varjovisioita

Tänään on aika lisätä tietoisuutta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja poistaa sen ympärillä olevaa sosiaalista stigmaa. On siis WBD eli World Bipolar Day. Tämä on mulle merkityksellinen päivä, koska tiedon jakaminen on tärkeää ja usein ennakkoluulot johtuvat tietämättömyydestä. Tänä vuonna pyysin ihmisiä kertomaan minulle miten he kokevat kaksisuuntaisuuden ja mitä he haluavat sanoa ihmisille sairaudestaan. Tämän päivän sanomani onkin, että olemme kaikki yksilöitä yhteisestä sairaudestamme huolimatta. "Meistä ei voi lukea pelkästään kirjoista, kaikki ollaan erilaisia ja tasoja erilaisia, kirjoissa luokitellaan aikalailla kaikki samaan kasaan eikä teksteissä koskaan lue mitä todellisuus on pahimpina aikoina ja manian huipussa." -Riikka Sairauden kanssa taistelu ei ole vain oireiden kanssa painimista. Osalle on työn takana hyväksyä sairaus itsessään. Moni menettää sairastuessaan. Menettää jotain itsessään, läheisen ihmisen tai vaikka mahdollisuuden työelämä...

Taas on kevät ja alkaa vuosittainen taistelu henkiinjäämisestä. Enkä edes ole dramaattinen. Kevät on ollut aina minulle vaikeaa aikaa ja osastojaksoja keväälle on kertynyt useampi. Usein mietin, miksi juuri tämä vuodenaika. Ehkä se on sitä omaa vaativuutta. Pitäisi aktivoitua ja jaksaa ja aloittaa uutta. Muut ympärillä heräävät talvihorroksesta ja minä vaivun kevätkoomaan. Eikö sitä voisi vain nauttia lämmöstä ja auringosta? Uskon, että tästä on tullut myös jonkinlainen kierre. Kevät meni huonosti-pelkään seuraavana keväänä samaa-sama tapahtuu-kokemus vahvistuu-seuraavana keväänä pelkään yhä enemmän. Tätä kierrettä ei ole niin helppoa katkaista kuin voisi kuvitella. Se on kuin isketty takaraivoon kiinni se pelko, että kohta taas sattuu. Koetan kuitenkin nauttia tästä valosta ja lämmöstä. Jos masennun, koetan surra sitä silloin. En nyt. Helpommin sanottu kun tehty. Onpahan haastetta. Kevät Aurinko raottaa kevättä ikkunasta ja saa aikaan lämmön joka iskee minuun puukon la...