varjovisioita

Yhdeksän päivää kotiutumisesta osastolta. Lähteminen oli jännittävää. Hyvällä fiiliksellä kuitenkin tulin kotiin. Oli ikävä omaa sänkyä ja kissaa ja kaikkea. Koti ei tuntunut aluksi omalta kodilta. Tuntui vieraalle. Missä sairaalan lakanat ja tossut? Missä aluksi niin kolkolta tuntuneet käytävät ja ruokala? Nopeasti sitä kuitenkin kotiutui ja tuntui hyvälle olla kotona. Pari päivää ehdin olla kotona sitten lähdinkin jo aika tekemisen täyteiselle reissulle kotipaikkakunnalle. Jaksoin hyvin. Mielestäni jaksoin hyvin. Välillä väsytti. Oli koti-ikävä, mutta nautin myös maisemanvaihdoksesta ja ihmisistä ympärillä. Yksinäisyys on pelottavaa. Reissussa ei tarvinnut olla yksin. Kotiin tullessani jouduin kohtaamaan pelkäämäni yksinäisyyden. Ajattelin, että nyt on pärjättävä. Purin matkatavarani ja kävin kaupassa. Laitoin lääkkeet uuteen dosettiin ja söin iltapalan. Sängyssä nukkumaan mentäessä ajattelin: "Selvisin". Osastolta lähtiessäni sain mukaani päiväjärjestystaulukkoja, jo...

Tässä tulee yhdenlainen kertomus päivistäni osastolla. Monet kyselevät millaista se täällä oleminen on niin ajattelin tehdä postauksen missä kerron päivän kulkuni. Heräsin kahden aikaan yöllä unilääketokkurassa, mutten saanut unta yrityksestä huolimatta. Kaksi tuntia jaksoin pyöriä sängyssä kunnes nousin ja etsin yöhoitajan. Sain pienen annoksen unettavaa lääkettä, jonka avulla nukuin aamuun. Klo 7.30  herätys. Hoitaja tulee huoneeseen ja ojentaa ensimmäiset aamulääkkeet. Ylös nouseminen on vaikeaa, koska yöuni oli niin katkonaista. Saan kuitenkin päivävaatteet vaihdettua ja hampaat pestyä. Klo 7.45 aamulääkkeet . Jonotan osaston käytävällä vuoroani päästä huoneeseen, jossa jaetaan aamulääkkeet. Saan siellä kupin vettä ja lääkkeet dosetista. Klo 8.00 aamupala. Aamupalaksi on puuroa ja leipää, mehua ja teetä. Jutustelua muiden potilaiden kanssa. Väsyttää. 8.45 aamukokous . Aamukokouksessa käydään yhdessä osastolla läpi ketä hoitajia on vuorossa sekä päivän ohjelma. ...