Tilannekatsaus

En ole pitkään aikaan kirjoittanut ja jokunen teistä saattaa miettiä mitä minulle kuuluu. Instagramin puolella olen kyllä ollut aika aktiivinen joistain asioista, mutta ajattelin nyt tännekin kirjoittaa kuulumisia yleisesti.

Kävin tänään sanomassa kiitoksen sanat ja heipat ihanille työkokeilupaikan työntekijöille. Aloitin siis syyskuussa työkokeilun, jonka oli tarkoitus jatkua helmikuun alkuun. Alku sujui hyvin, eikä poissaoloja ollut. Viihdyin paikassa todella hyvin. Marraskuun alussa selkäni meni niin kipeäksi, etten kyennyt enää töihin ja tällä tiellä ollaan edelleen. Päätettiin suosiolla jättää työkokeilu tältä erää tähän ja katsotaan tilannetta myöhemmin uudelleen.

Psyykkisesti olen voinut viimeisten kuukausien aikana todella vaihtelevasti. Välillä olen täynnä intoa ja toivoa ja toisina päivinä taas en meinaa päästä edes ylös sängystä. Kipu on ollut suurin masennuksen lähde viime kuukausina ja sen kanssa painiminen on vienyt suuren osan voimavaroistani.

Mutta ne innon ja toivon hetket ovat olleet tärkeitä. Näihin voisi lukea useat voimaannuttavat kohtaamiset ihmisten kanssa, sellaiset hetket kun olen tuntenut itseni kuulluksi ja oman pään sisäisten kamppailujen voitot. Vaikka on nyt vaikeaa, niin koetan tarrata noihin hetkiin kiinni ja mennä eteenpäin.

Mitään suuria muutoksia elämässäni ei ole tapahtunut. Kaikki on ennallaan. Se on hyvä. En tiedä kestäisinkö nyt muuttoa, ihmissuhteiden muutoksia tai muuta uutta. Joskus sama vanha on parasta mitä voi olla.

Se mitä kaipaan elämääni, on tulevaisuuden selkeys. En tiedä vielä selkäni tilannetta. Sitä mikä minua vaivaa tai miten kuntoudun tästä. En tiedä mitä teen kun sairauslomani viikon päästä loppuu. Enkä tiedä mistä saan rahaa ensi kuussa. Tällainen epävarmuus itsessään on jo stressaavaa. Siihen päälle kivut ja orastava masennus. Pakko pitää pää pinnalla.

Tänään on ollut melko hyvä päivä. Olen jaksanut tehdä asioita kivusta huolimatta ja mieliala on pysynyt hyvänä. Näitä päiviä lisää kiitos.

Kommentit