Sirpaleina, jaksatko?

Oon sirpaleina sadatta kertaa. Oon väsyny, kyllästyny ja loppu elämään. En halua jatkaa. Tarviin sua jaksamaan ja haluamaan ihan pienen hetken mun puolesta . Jaksatko? 

Noita sanoja saatan kysellä tässä lähipäivinä läheisiltäni. Oon uupunut tyhjästä. Ahdistunut loputtomasti en mistään. En jaksa olla iloinen, enkä oikeestaan edes surullinenkaan. Tiedän, että masentaa mutten osaa sanoa enempää.

Värit ovat haalenneet. Kaikki on synkkää. Harmaata ja elotonta. Tuntuu ettei aika liiku ja samalla taas liikkuu liian nopeaa. Hukkaan  elämäni. Kumpa se olisi jo ohi.

Tällaisena hetkenä sitä toivoo, että joku uskoo sun puolesta. Uskoo, että kaikki järjestyy. Taistelee hetken sun puolesta ja valaa suhun sitä uskoa, että selviät.

Aika paljon vaadittu muilta, mutta minun ainoa mahdollisuus jatkaa. Uaein olen tätä pyytänyt ja pyydän aina uudestaan. Jotkut jaksavat, jotkut eivät,

Se on ymmärrettävää ettei jaksa. Enhän minäkään jaksa. Miten kehtaan edes vaatia muilta tälläistä?! Hävettää. Vihaan itseäni. Vihaan elämääni. Vihaan.


Kommentit

  1. Minä jaksan. Älä koskaan unohda sitä. Anna vähän sun tuskasta, anna puolet, anna suurin osa, kunhan puhut ja kerrot. Olet rakas. Kun et jaksa ni mä jaksan, me jaksetaan. Ja kannetaan❤

    VastaaPoista
  2. Hei. Kuuntele. Oikein tarkasti. Ympärilläsi helisee monta toivon tiukua. Ne ovat valmiit luopumaan pienestä palasta itseään, jotta sinuunkin saataisiin taas helisemään toivon tiuku. Katso tarkasti ja huomaat, me olemme lähelläsi. Helise kanssamme.

    VastaaPoista
  3. Minäkään en jaksa. Mutta sitten taas välillä jaksan liikaa. Ja sitten en jaksa taas mitään. Nyt oon ihan loppu.

    Mutta aina ei ole pakko jaksaakaan. Tärkeintä on kuitenkin pysyä olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Aina ei vaan jaksaa. Tasapaino vaan ois välillä kiva.

      Poista

Lähetä kommentti