Tyhjä olo

Huh. Muutto ohi ja Vappu juhlittu. Mukava päästä pitkästä aikaa taas kirjoittamisen pariin. Kiitos kärsivällisyydestä. Nyt olen taas aktiivisempi tämän kanssa. Kannattaa myös seurailla minua instagramissa, jonne päivittelen aktiivisemmin menoistani.

Tällä hetkellä on tyhjä olo. En tunne mitään erikoista. En ole surullinen, en iloinen. En elämääni tyytyväinen tai tyytymätön. Tunnetta, jota koen on vaikea sanoittaa. Se on kuin olisit pimeässä kammiossa. Pimeässä kammiossa tietämättä menneestä tai tulevasta. On siinä hetkessä, eikä kuitenkaan missään.

Tyhjyys yllättää minut usein. Se on vaikea sietää, koska siitä ei osaa puhua kellekään. Eikä kukaan ymmärrä. On häiritsevää, kun ei tunne yhtään mitään. Sitä alkaa epäillä onko edes olemassa, kun mikään ei kosketa. Olenko minä totta? Onko mikään ympärilläni totta? Olenko vainoharhainen, sekoamassa vai mitä tämä on?

Se saapuu yllättäen. Ennustaminen on turhaa. Tähän tunteeseen ei ole lääkettä. Ainakaan en ole löytänyt keinoa, jolla se helpottuisi. Se menee ohi ajan kanssa. Joskus siinä menee tunti, joskus taas päiviä. En osaa kuin odottaa.

Ei se ole paha tunne, muttei hyväkään. Eikä mitään siltä väliltäkään. Se on ihan jotain omaa. Jotain mitäänsanomattoman uskomatonta. Ei pahinta mitä voi sattua, epämukavaa. Silti toivoin tuntevani taas jotain pian. Olenko ihminen, jos en tunne? Mitä minä olen?