Sairas

Olenko minä sairas? Toisinaan tuntuu, että mielenterveyssairaudet ovat osa minua. Osa persoonaani, ei sairautta. Se on minun vikani, että tunnen näin. Se on minun vikani, että toimin tietyllä tavalla. Yritän usein saada itseni uskomaan, että diagnoosi ei ole minua, enkä minä ole pelkkä sairaus.

On vaikea hyväksyä, että on sairas. Vaikea kohdata sitä mitä se tuo mukanaan. Sitä arkea, mitä joutuu elämään ja niitä seurauksia, mitä siihen liittyy. Mielenterveysairaudet ovat tuoneet minulle epävarmuutta tulevaan. Vaikea suunnitella elämäänsä pitkälle eteenpäin, kun ei tiedä onko kunnossa silloin. Toisaalta ei tiedä meistä kukaan. Monien epäonnistumisten jälkeen sitä vain alkaa pelkäämään tulevaa, eikä uskalla ottaa isoja askeleita eteenpäin.

Myös usko itseeni horjuu. Onko minusta mihinkään? Olenko ansainnut mitään? Näitä kysymyksiä mietin usein. Nämä sairaudet ovat heikentäneet toimintakykyäni. En muista asioita kuin ennen, en jaksa keskittyä samalla tavalla miten ennen jaksoin ja epäonnistumisten sekä stressin sietokykyni on erittäin alhainen. Nämä asiat hankaloittavat arkeani päivittäin.

Sairaudesta on vaikea puhua. On hankalaa tutustua uusiin ihmisiin, kun ei tiedä milloin kertoisi, miten kertoisi vai kertoisiko ollenkaan. Pelkään, että tulen arvostelluksi tai minua kohdellaan eri tavalla kuin muita. En kaipaa sääliä tai erityiskohtelua keneltäkään, mutten kaipaa myöskään ennakkoluulojen tuomaa epävarmuutta ja joskus jopa ilkeyttä. Minua usein sanotaan laiskaksi. Se satuttaa. Jokainen päiväni on taistelu ja teen parhaani, että selviän siitä kunnialla. En ehkä kykene samaan kuin jotkut muut, mutta en voi muuta kuin tehdä sen mihin pystyn.

Syön lääkkeitä. Välillä se tuntuu turhalle, mutta syön silti. Niiden syömättä jättäminen on liian suuri riski. Lääkkeet ovat jokapäiväinen muistutus, etten ole terve. Lääketasapainon löytäminen on minulla vielä kesken. Se on jatkunut vajaat 4 vuotta. Uusien lääkkeiden aloittaminen on rankkaa. Sivuoireet voivat olla pahimmillaan jopa sietämättömiä. Päässäni käy jatkuvasti kamppailu lääkkeistä. Mitkä ovat hyödyt ja mitkä haitat? Ovatko hyödyt haittoja isommat? Tähän asti lääkkeet ovat voittaneet kamppailun.

Sairaus ei tarkoita sitä, etteikö voisi voida hyvin ja elää onnellista elämää. Olen kamppaillut mielenterveysongelmien kanssa niin kauan kuin muistan. Ei siis ihme, jos raja oman identiteetin ja sairauden välillä hämärtyy. Onneksi on ympärillä ihmisiä muistuttamassa minua kuka olen ja mikä minussa on hyvää. Vaikken aina sitä itse nää, olen silti minä diagnoosien kanssa. Mutta se ei poista minuutta eikä persoonaani. Ihanaa olla tällainen kuin on. Pitää vaan jaksaa taistella noita hirviöitä vastaan.