Kun paha olo ottaa vallan

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut asioita aikaiseksi ja olen tuntenut itseni iloiseksi. Vähän väliä on kuitenkin niitä päiviä, kun mieli ei vaan tahdo tehdä yhteistyötä. Sen tietää heti aamulla herätessään, että nyt on taisteltava. Taisteltava, että pääsee ylös sängystä. Joskus taistelu ei tuota tulosta. Silloin paha olo ottaa vallan.

Sen pahan olon tuntee päässä, mahassa, selässä, joka paikassa. Se vetää koomaan, josta on vaikea päästä pois. Se sitoo otteeseensa, joka on tiukka.  Tuntuu kuin joku puristaisi minua kasaan ja haluaisin vain hajota palasiksi, mutten voi. Joudun kestämään sen kaiken päänsisäisen kaaoksen, mikä mielessä vallitsee. Toivoen, että myrsky on pian ohi.

Paha olo menee minulle harvemmin itsekseen pois. Täytyy päästä ylös sängystä, sen pahan puristavasta otteesta ja toiminnalla karkoittaa se. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Nouseminen ja itsensä tsemppaaminen vievät minulta hurjasti energiaa ja aikaa. Joskus en onnistu siinä tunteihin, päiviin, viikkoihin.

Paha olo on hyvä huijaamaan mieltä. Se saa värit muuttumaan harmaiksi. Se saa mieleni epäilemään kaikkea itsessä sekä muissa. Se saa minut muuttumaan arvottomaksi. Itseni ja muiden silmissä. Se saa minut uskomaan, että olen ansainnut sen ja kaiken pahan mitä on tulossa. Mutta se ei ole totta. Se on vain harhaa, jota vastaan on järkeiltävä. Järkeiltävä pois siitä itseinhon tunteesta, jota paha olo aiheuttaa. Muistaa, mitä minä ja muut minussa rakastavat.

Muiden avulla ja oman taistelun ansiosta, paha olo poistuu joskus. Tai ainakin pienenee. Pienenee niin, että erotan taas värejä. Mikä on totta ja mikä ei. Se on voimaannuttavaa, kun saa hallinnan takaisin. Kun paha olo tulee taas, tiedän jo millä keinoilla taistella sitä vastaan. Se ei tarkoita, että taisteluni olisi sen helpompi, mutta tiedän että se on mahdollista. Mahdollista voittaa se paha olo ja ottaa itse valta takaisin.