Minusta
Taas huonosti nukuttu yö takana. Uudet lääkkeet varmaan vaikuttaa asiaan. Ulkonakin on ihan harmaata. Kaikesta huolimatta voin kohtalaisen hyvin.
Lupasin kertoa enemmän itsestäni. Haluan esitellä itseni, jotta ymmärrätte taustojani. Ajattelisin, että blogia on silloin helpompi lukea. Sairauteni myös ovat yhteyksissä menneisyyteeni, joka vaikuttaa arkeeni vieläkin päivittäin. Keskityn enemmän kertomaan elämäni kaarta näiden sairauksien pohjalta hieman pääpiirteisesti. Katsotaan josko joskus syvennyn niihin enemmän.
Olen siis 27-vuotias nainen. Oireiluni alkoi nuorena isäni menehdyttyä ja peruskoulu olikin aikamoista vuoristorataa. Muutin omilleni 16-vuotiaana, jota ennen aloitin ammattikoulun. Se jäi kesken masennuksen takia. Jäin jälkeen, eikä opiskelu motivoinut. Oikeastaan se ahdisti. Aloitin toiset opinnot ja ne sujuivatkin paremmin. Paikkakunnan vaihdoksen jälkeen valmistuin.
Muutin valmistumisen jälkeen Jyväskylään, jossa pääsin kunnolla käsiksi työelämään. Aloitin myös korkeakouluopinnot. Tein pitkiä päiviä koulun ja työn parissa. Kesällä 2013 tein kahta työtä ja vapaa päiväni koko kesän aikana olivatkin kahden käden sormilla laskettavissa. Tämä oli kaiken alku ja loppu.
Väsyin. Ahdistuin. Hakeuduin hoitoon. Sain diagnoosiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Koko elämä vähän valottui, kun tajusin mistä kaikki kamppailuni oli johtunut. Ensimmäinen kertani osastolla oli sekava. Olin psykoosissa. Lääkityksen ja hoidon ansiosta lähdin osastolta kuitenkin lähes kokonaisena ihmisenä.
Kamppailin koulun kanssa. Lopetin työt. Kaikki oli kuitenkin liikaa. Uudelleen osastolle 2015 keväällä. Se olikin edellistä pidempi reissu. Vietin siellä vajaat kolme kuukautta itsetuhoisuuden takia. Kevät vaihtu kesäksi ja vointini parani. Pääsin kotiin.
Syksyllä 2015 paljon itsetuhoisuutta. Yksityiselämässä haasteita. Löysin alkoholin. Sen jälkeen vauhtia riitti puoli vuotta. Sain kuitenkin kaiken vauhdin keskellä tutkintoni suoritettua korkeakoulussa. Päätin saada elämäni kuntoon, lopetin juomisen. Keskityin itseeni ja keskityn edelleen.
Tänä keväänä 2017 perehdytty hoidossa enemmän oireisiini. Kaikki ei selity kaksisuuntaisella. Sain kaveriksi epävakaan persoonallisuushäiriön. Diagnoosien hyväksyminen vaatii minulla aikaa ja perehtymistä asiaan. Työ on vielä kesken, mutta hyvässä vauhdissa.
Olen ollut reilun vuoden työttömänä. Kamppailen työkykyni kanssa ja työnhaku on haastavaa. Olenkin hakeutumassa kuntoutukseen työnhaun sijaan. En tiedä mitä tulevaisuus tuo mukanaan, mutta toivon sen olevan turvallisuutta, tasapainoisuutta, terveyttä ja onnelllisuutta.
Lupasin kertoa enemmän itsestäni. Haluan esitellä itseni, jotta ymmärrätte taustojani. Ajattelisin, että blogia on silloin helpompi lukea. Sairauteni myös ovat yhteyksissä menneisyyteeni, joka vaikuttaa arkeeni vieläkin päivittäin. Keskityn enemmän kertomaan elämäni kaarta näiden sairauksien pohjalta hieman pääpiirteisesti. Katsotaan josko joskus syvennyn niihin enemmän.
Olen siis 27-vuotias nainen. Oireiluni alkoi nuorena isäni menehdyttyä ja peruskoulu olikin aikamoista vuoristorataa. Muutin omilleni 16-vuotiaana, jota ennen aloitin ammattikoulun. Se jäi kesken masennuksen takia. Jäin jälkeen, eikä opiskelu motivoinut. Oikeastaan se ahdisti. Aloitin toiset opinnot ja ne sujuivatkin paremmin. Paikkakunnan vaihdoksen jälkeen valmistuin.
Muutin valmistumisen jälkeen Jyväskylään, jossa pääsin kunnolla käsiksi työelämään. Aloitin myös korkeakouluopinnot. Tein pitkiä päiviä koulun ja työn parissa. Kesällä 2013 tein kahta työtä ja vapaa päiväni koko kesän aikana olivatkin kahden käden sormilla laskettavissa. Tämä oli kaiken alku ja loppu.
Väsyin. Ahdistuin. Hakeuduin hoitoon. Sain diagnoosiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Koko elämä vähän valottui, kun tajusin mistä kaikki kamppailuni oli johtunut. Ensimmäinen kertani osastolla oli sekava. Olin psykoosissa. Lääkityksen ja hoidon ansiosta lähdin osastolta kuitenkin lähes kokonaisena ihmisenä.
Kamppailin koulun kanssa. Lopetin työt. Kaikki oli kuitenkin liikaa. Uudelleen osastolle 2015 keväällä. Se olikin edellistä pidempi reissu. Vietin siellä vajaat kolme kuukautta itsetuhoisuuden takia. Kevät vaihtu kesäksi ja vointini parani. Pääsin kotiin.
Syksyllä 2015 paljon itsetuhoisuutta. Yksityiselämässä haasteita. Löysin alkoholin. Sen jälkeen vauhtia riitti puoli vuotta. Sain kuitenkin kaiken vauhdin keskellä tutkintoni suoritettua korkeakoulussa. Päätin saada elämäni kuntoon, lopetin juomisen. Keskityin itseeni ja keskityn edelleen.
Tänä keväänä 2017 perehdytty hoidossa enemmän oireisiini. Kaikki ei selity kaksisuuntaisella. Sain kaveriksi epävakaan persoonallisuushäiriön. Diagnoosien hyväksyminen vaatii minulla aikaa ja perehtymistä asiaan. Työ on vielä kesken, mutta hyvässä vauhdissa.
Olen ollut reilun vuoden työttömänä. Kamppailen työkykyni kanssa ja työnhaku on haastavaa. Olenkin hakeutumassa kuntoutukseen työnhaun sijaan. En tiedä mitä tulevaisuus tuo mukanaan, mutta toivon sen olevan turvallisuutta, tasapainoisuutta, terveyttä ja onnelllisuutta.
❤❤
VastaaPoista😘❤
PoistaVoi rakkaani. Vieressä nyt ja aina. ❤
VastaaPoistaMuru <3
VastaaPoistaTätä oli kiva lukea ja löysin itseni hyvinkin helposti. Minua kuitenkin kiinnostaa, että mitä olet opiskellut? :) Asutko nykyään myös Jyväskylässä vai jossain muualla? Käytkö keskustelemassa ajatuksistasi vai yritätkö jaksaa vain lääkkeillä?
VastaaPoistaKiva, jos jaksat vastata :)
PS. tosi nättinä kuvassa.. :)
Voisin tehdä tänään oman postauksen, jossa kerron hieman tarkemmin asioista mitä mainitsit. :)
Poista