Minusta 2

Huonosti nukuttu yö takana. Aurinko paistaa ja lämmittää. Se saa minut piristymään. Tajusin olevani onnellinen. Aidosti onnellinen. Nyt pitäisi vielä oppia olla manaamatta tulevaa. Huomennakin voi olla hyvä päivä. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Nyt kerron tarkemmin vielä taustojani erään lukijan pyynnöstä. Kiva kun kommentoitte, kommentteja vaan lisää. :)

Täytän toukokuussa niinkin paljon kuin 28-vuotta. Olen kotoisin Joensuun ihmeellisestä Rantakylästä. Siellä kävin peruskoulun. Peruskoulun aikana sain ensimmäisen hoitokontaktini mielenterveys puolelle. Masennuin vaikeasti ja kävin säännöllisesti nuorisopsykiatrisella psykologin juttusilla.

Peruskoulun jälkeen aloin opiskella kaksoistutkinnolla parturi-kampaajaksi ja ylioppilaaksi. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani muutin omilleni. Oma rauha ja tila missä olla oma itensä. Ihanaa. Tämä ihanuus toi myös masennuksen huonot puolet pintaan. Toisena opiskeluvuotenani ammattiopisto olikin liikaa ja jätin parturi-kampaajan opinnot kesken.

Olen aina ollut luova. Halusin yhdistää tämän myös tulevaan ammattiini, joten hain artesaani opintoihin. Pääsin kouluun, jossa jatkoin myös lukio-opintojani. Koulu vaihtui, kun vaihdoin paikkakuntaa. Ala kuitenkin pysyi samana.

Voin sanoa, että nuo Lappeenrannassa opiskelemani kaksi vuotta olivat elämäni parasta aikaa. Sain luoda uutta. Hyödyntää sitä, missä olen hyvä. Koulun ilmapiiri oli kannustava ja kaikki olivat läheisiä. Uskon, että tämä auttoi minua jaksamaan ja valmistumaan. Valmistuin siis 2010 tekstiiliartesaaniksi sekä ylioppilaaksi. 

Tein hetken töitä, kunnes aikalailla hetken mielijohteesta päätin muuttaa toiselle paikkakunnalle. Katsoin Suomen karttaa ja Jyväskylä erottui kartalta muita kirkkaampana. Lappeenranta jäi taakse ja työnhaku jatkui uudella paikkakunnalla. Töitä teinkin, kunnes halusin jotain muutakin sisältöä elämääni. Päätin lähteä takaisin koulunpenkille.

Nyt tässä istuu 2015 talvella valmistunut sosionomi. Valmistuminen ei kuitenkaan ollut kivetön polku. Siihen mahtui kaksisuuntaisen diagnoosin saaminen, kaksi osastojaksoa ja kolme pitkää sairaslomaa sekä keskeytettyjä opintojaksoja ja harjoitteluita.

Diagnoosin saamisesta vuodesta 2013 asti minulla on ollut hoitokontakti psykiatriselle poliklinikalle. Välissä ehdin käydä reilun vuoden psykoterapiassa, jonka jälkeen palasin takasin sairaanhoitajan juttusille.

Tällä hetkellä olen hakeutumassa ammatilliseen kuntoutukseen. Minulla on sama hoitokontakti edelleen, jonka kanssa tapaan noin joka toinen viikko tarpeen mukaan. Koen lääkkeet hyödyllisiksi, mutta vain silloin kun ne ovat keskusteluavun parina.

Näin elämäni on mennyt noin pääpiirteittäin tästä näkökulmasta. Toivottavasti saitte jotain uutta irti ja kysyä saa, jos kysymyksiä herää. Olen päättänyt olla avoin asioistani. Ainoa asia mistä en paljoa täällä tule puhumaan on parisuhteeni. Siihen syynä on näiden henkilöiden yksilöllisyyden kunnioittaminen.

Mukavaa loppu päivää kaikille! ❤