Alku

Aamulla puoli viideltä oli pimeää, mutten saanut enää unta. Aamu tuntui uudelle alulle. Niin se usein tuntuu. Uuden alun inspiroimana tein tämän blogin. Olen pohtinut tämän perustamista kauan, mutten ole saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta. Nyt tuntuu, että olen valmis.

Valmis kaikkeen siihen mitä näiden sairauksien hyväksyminen vaatii ja siihen mitä muu maailma minusta ajattelee. Salaisuus on kai siinä, että luotan itseeni. Tiedän mikä on minulle parasta, enkä anna muiden ennakkoluulojen ja mielipiteiden rikkoa minua. Myönnän, minussa on paljon mitä en hyväksy, mutta tämä on se uusi alku. Ehkä vielä ymmärrän oman merkitykseni ja arvostan itseäni niinkuin muut minua arvostavat.

Olen innoissani, mutta myös pelkään. Uusia alkuja on ollut monia. Mutta ilman uutta alkua, ei kai voi olla onnellista loppuakaan. Joten vaikka tämä ei olisikaan viimeinen ensimmäinen alku, se on yhtä merkitsevä.

Ensi kerralla kerron enemmän itsestäni. :)